Oletko saanut uuden sähkölaskun? Oliko summa suurempi kuin aiemmin, ja oletko miettinyt miksi joissain Euroopan maissa hinnat eivät ole nousseet energian/sähkön suhteen kuten Suomessa? Vaikka taustalla on pitkälti Euroopan vaikea tilanne energian suhteen, on kyse osittain myö politiikasta, energiapolitiikasta ja päätöksenteosta, siksi sinunkin kannattaa miettiä , sillä eduskuntavaalit 2023 on aivan nurkan takana.

Energiapolitiikka

Energiapolitiikka on valtion päätös tavoitteista energian käytön ja tuotannon suhteen sekä erilaisia lainsäädännöllisiä ja verotuksellisia keinoja ja tukia joilla turvataan energian saanti ja ohjataan energian hallintaa, tuotantoa, jakelua ja kulutusta.lähde? Energiapoliittiset tavoitteet ja keinot vaihtelevat äänestäjien mielipiteen ja sitä kautta puolueiden valtasuhteiden sekä taloudellisen tilanteen ja teknologisen kehityksen mukaan eri aikakausina. Ilmastopolitiikka on nykyään olennainen osa energiapolitiikkaa. Suomessa energiapolitiikasta vastuussa on työ -ja elinkeinoministeriö, jonka keskeisiä tehtäviä energiapolitiikassa ovat uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden edistäminen, energiamarkkinoiden ja toimitusvarmuuden kehittäminen sekä ydinenergian sääntely. Ministeriölle kuuluu myös ilmastopolitiikan kansallisen valmistelun ja toimeenpanon yhteensovittaminen sekä päästökaupan toimeenpano.

Suomen pitkän aikavälin tavoitteena on hiilineutraali yhteiskunta.

Ilmaston lämpenemistä aiheuttavista kasvihuonekaasupäästöistä noin 80 prosenttia on peräisin energian tuotannosta ja kulutuksesta mukaan lukien liikenne. Tästä syystä energia- ja ilmastopolitiikka ovat kietoutuneet tiiviisti toisiinsa.

Energiapolitiikka sisältää lisäksi muita asioita, jotka eivät suoranaisesti sisälly ilmastopolitiikkaan kuten energian huolto- ja toimitusvarmuus, energiamarkkinoiden toiminta sekä uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden edistäminen.

Käytännöksi on muodostunut, että jokainen hallitus tekee kaudellaan energia- ja ilmastopoliittisen strategian. Strategian tueksi laaditaan taustaraportteja, jotka eivät sisällä poliittisia linjauksia. Niiden lisäksi päivitetään Suomen energia- ja päästökehitystä arvioivat skenaariolaskelmat. Strategian vaikutukset myös arvioidaan.

Oli energiatulevaisuus millainen tahansa, monipuolinen energiajärjestelmä on siinä valttia. Olennaista on, että EU ja suomalainen yhteiskunta pystyvät tarjoamaan yrityksille mahdollisimman hyvin ennakoitavan ja pitkänteisen toiminta- ja investointiympäristön.  Energian saatavuus, kilpailukykyinen hinta ja ympäristöasioiden huomioon ottaminen muodostavat kolmion, jonka kaikkien kärkien pitää olla tasapainossa. Jatkossakin markkinaehtoisuus ja teknologianeutraalisuus ovat tärkeitä pelimerkkejä. 

Energia ja EU

Euroopan unionilla on energia-alalla monia haasteita: lisääntynyt tuontiriippuvuus, energialähteiden monipuolistamisen tarve, korkeat ja vaihtelevat energian hinnat, energian kasvava kysyntä maailmanlaajuisesti, tuotanto- ja kauttakulkumaihin vaikuttavat turvallisuusuhat, ilmastonmuutoksen kasvava uhka, hiilestä irtautuminen, energiatehokkuuden hidas parantuminen, uusiutuvan energian osuuden lisäämisen haasteet sekä tarve lisätä energiamarkkinoiden avoimuutta, integroitumista ja yhteenliitäntöjä. EU:n energiapolitiikan ytimen muodostavat erilaiset toimet, joilla pyritään integroituihin energiamarkkinoihin, energian toimitusvarmuuteen ja energia-alan kestävyyteen.

Energiatehokkuus

EU:n energiatehokkuuspolitiikan kulmakivi on energiatehokkuusdirektiivi 2012/27/EU. Siinä säädetään sitovista toimenpiteistä, joilla autetaan EU:ta saavuttamaan 20 prosentin energiatehokkuustavoite vuoteen 2020 mennessä. Direktiivillä otettiin myös käyttöön energiansäästötavoitteita ja monia energiatehokkuustoimia, kuten rakennusten energiatehokkaat peruskorjaukset ja pakolliset energiatehokkuustodistukset, energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset eri tuotteille, energiatehokkuusmerkinnät ja älykkäät mittarit. Lisäksi siinä säädettiin kuluttajien oikeuksista. Tarkistetulla energiatehokkuusdirektiivillä nostettiin joulukuussa 2018 EU:n vuodeksi 2030 asettama energiatehokkuuden kokonaistavoite vähintään 32,5 prosenttiin (verrattuna vuonna 2007 laadittuihin vuotta 2030 koskeviin ennusteisiin). Heinäkuussa 2021 esitetyllä ehdotuksella tarkistetuksi energiatehokkuusdirektiiviksi pyritään nostamaan vuodeksi 2030 asetettu energiatehokkuustavoite primäärienergian kulutuksen osalta 39 prosenttiin ja energian loppukulutuksen osalta 36 prosenttiin verrattuna vuonna 2020 tehtyihin päivitettyihin perusennusteisiin sekä asettamaan jäsenvaltioiden vuotuisiksi energiansäästövelvoitteiksi 1,5 prosenttia niiden energian loppukulutuksesta vuosina 2024–2030.

Muutetussa rakennusten energiatehokkuudesta annetussa direktiivissä (direktiivi (EU) 2018/844) vahvistetaan etenemissuunnitelmat ja ohjeelliset välitavoitteet vuosiksi 2030, 2040 ja 2050 sekä jäsenvaltioiden pitkän aikavälin strategiat, joilla tuetaan sekä julkisten että yksityisten asuinrakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten kansallisen kannan peruskorjaamista erittäin energiatehokkaaksi ja vähähiiliseksi rakennuskannaksi vuoteen 2050 mennessä. Komissio julkisti lokakuussa 2020 uuden perusparannusaaltoa koskevan strategian (COM(2020)0662), jonka tavoitteena on kaksinkertaistaa energiaremontoitavien rakennusten vuotuinen osuus seuraavien kymmenen vuoden aikana. 

EU:n ekosuunnitteludirektiivissä (direktiivi 2009/125/EY) ja energiamerkintöjä koskevassa puiteasetuksessa (asetus (EU) 2017/1369) määritellään ekosuunnittelu- ja energiamerkintävaatimukset yksittäisille tuoteryhmille (ks. faktatietoja 2.4.8 Energiatehokkuus).